Tulosta Tekstin koko: a A A

Uutisia


Lue täältä Hampurin ja Lyypekin tuoreimmat uutiset ja terveiset.

Anneli Kochin puhe Hampurin merimieskirkon juhlassa 4.12.2016

 

Sehr geehrte Leiterin der Seemannskirche Frau Oldendorff, sehr geehrter Herr Konsul Stadel – der Gastgeber unserer Unabhängigkeitsfeier, sehr geehrte Frau Senatorin Dr. Stapelfeldt, sehr geehrte Konsulinnen und Konsuln, liebe Gäste, hyvät ystävät, kärä vänner.

Die Erwartungen der Zuhörer an die fünfte Rednerin kann ich mir gut vorstellen: etwa, hoffentlich kurz und bündig… Wird es mir gelingen, ob der gebündelten Anlässe der heutigen Feier, ich versuche es. In der Einladung werden drei Anlässe genannt – dabei hat man einen vierten übersehen. Ich komme auch noch darauf zu sprechen. Ich werde chronologisch vorgehen. Wie schon die Leiterin unserer Kirche, Satu Oldendorff gewürdigt hat, blickt die finnische Seemannsmissionsgesellschaft bereits auf 115 Jahre Tätigkeit in Hamburg zurück. Das heißt bis in die Zeit – also 1901 als Russland noch zu Finnland gehörte – um hier unseren Geigenvirtuosen und Spaßmacher, Pekka Kuusisto, zu zitieren. So definierte er neulich in der Royal Albert Hall bei den Proms die Entstehungszeit eines vom ihm aufgeführten finnischen Musikstücks.

Dann gehen wir 16 Jahre weiter, und kommen in das wichtigste Jahr der finnischen Geschichte: 1917 als Finnland am 6.12. Souveränität erklärte. Somit wird Finnland im nächsten Jahr 100 Jahre Unabhängigkeit feiern. Und zwar ununterbrochene 100 Jahre. Wissen Sie, was Moskau, London und Helsinki gemeinsam haben? Sie sind die einzigen drei Hauptstädte der Kriegführenden Europäischen Staaten im zweiten Welt-krieg, die zu keinem Zeitpunkt besetzt waren.

Nun komme ich zum Jahr 1966 und Hamburg. Bevor ich auf die Einweihung dieser unserer Kirche komme, muss ich den zweiten Prominenten finnischen Bau in Hamburg aus demselben Jahr nennen. An der Esplanade an der Alster wurde am 30. April 1966 das Richtfest des Finnlandhauses gefeiert. Dort saß neben anderen finnischen Einrichtungen das Generalkonsulat bis zur seiner Schließung 46 Jahre. Nun wird das unter Denkmalschutz stehende Gebäude grundsaniert. Die vier goldenen finnischen Wappenlöwen ganz oben auf den Giebelseiten des 12-stöckigen Gebäudes sind jetzt nicht da. Besorgt habe ich mich bei dem Denkmalschutz erkundigt, wo sie geblieben sind – nach Hagenbeck womöglich – und ob sie denn doch nicht als Kennzeichen des Finnlandhauses auch unter Denkmalschutz stünden. Gute Nachricht ist: die Löwen werden poliert und kommen wieder zurück auf ihre Plätze und gehören sehr wohl auch zum Denkmalschutz.

Nun endlich zum vierten Anlass und damit zum eigentlichen Thema meines Vortrags. Am 18. Dezember 1966 wurde diese unsere Kirche mit feierlichen Zeremonien von dem finnischen Bischof Erkki Kansanaho unter Mitwirkung von Hamburgs Bischof Hans-Otto Wölber sowie unserem damaligen Seemannspastor Göran Hellberg in Anwesenheit von mehrmals 300 Gästen eingeweiht. Aus Finnland war eine so große Zahl von Freunden der Seemannsmission gekommen, dass sie mit eigens für das Fest gemietetem Flugzeug aus Helsinki nach Hamburg geflogen waren.

Unter den Gästen bei der Einweihung waren selbstredend anwesend der damaligen Generalkonsul Finnlands, Carolus Lassila, der das Baukomitee vor Ort geleitet hatte. Ebenso prominente Gäste waren Antti und Rakel Wihuri, deren Stiftung einen Groß-teil der Baukosten von 1,7 Millionen gespendet hatte.

Der erst vor kurzem verstorbene, damalige Wirtschaftssenator Helmut Kern, über-brachte die Grüße des Senats.

Frau Senatorin, Dr. Stapelfeldt, wir danken Ihnen sehr für Ihre Teilnahme an der heutigen Feier unserer Seemannskirche. Wir dürfen Ihre Anwesenheit als ein Zeichen sehen, dass Hamburg auch heute die von der Seemannskirche geleistete kirchliche, soziale und kulturelle Arbeit würdigt.

Zum Bild und Geist der weltoffenen Hansestadt passt, dass in einem Hafenviertel neuere portugiesische Gastronomie und die traditionell hier seit Jahrzehnten ansässigen skandinavischen Kirchen in nachbarschaftlicher Harmonie existieren können. Und, nebenbei, für uns ist es auch mal schön, wenn wir genug von unseren Piroggen haben, gehen wir über die Straße, und essen halt Tapas.

Noch ein paar Worte zum Kirchenbau selbst. Die Bauzeit dieses 7000 Kubikmeter großen Hauses betrug fast zwei Jahre. Wie wohl bei allen Bauvorhaben – ich verzichte auf Beispiele – gab es auch hier erhebliche Schwierigkeiten, u. A. weil es sich um einen Ruinengrundstück handelte. Dabei war man finnischerseits Hamburg sehr dankbar, weil die Stadt das alte Grundstück der Seemannsmission in dieser selben Straße uns abkaufte – die erste Finnische Seemannskirche dort war im Jahre 1943 im Krieg zerstört worden. Dafür überließ die Stadt der Seemannsmission unter bestimmten zweckauflagen dieses deutlich größere Grundstück gegen Zahlung einer jährlichen Anerkennungsgebühr. So war es dann möglich geworden, unser Kirchen-gebäude in diesen Dimensionen für die gewachsenen Bedürfnisse zu bauen.

Neben den diensten an Seeleute, die man wegen der Kürze der Liegezeiten nun mehr direkt meist in den Schiffen betreut, ist dieses Gebäude ein sehr wichtiges Stück Heimat für die über 800 Finnen und Ihren Familien in Hamburg. Die Mitglieder der Kolonie tragen auch einen erheblichen Teil bei, zur Unterhaltung ihrer Kirche. Man denke alleine an den gewaltigen Einsatz von über 300 Freiwilligen bei dem jährlichen Weihnachtsbasar.

Ich wünsche unserer Kirche und Gemeinde weitere glückliche Jahrzehnte der heimatlichen Gemeinsamkeit – und das ohne Abgrenzung und im aufgeschlossen Geiste – das hier meines Wissens auch herrscht.

 

Hyvät ystävät,

muutama sana vielä nyt kuitenkin myös suomeksi – meillähän on tässä yhdistelmä-juhlassamme paljon vieraita, jotka eivät suomea ymmärrä, siksi vain lyhyesti seuraa-va kirkkomme rakennusvaiheeseen liittyvä – sanoisinko paljastus.

Kirkkomme piirtänyt arkkitehti Pentti Ahola oli suunnitellut näiden tilojen seinäpinnat samalla menetelmällä tehdyiksi kuin Raili ja Reima Pietilän suunnittelemassa Dipo-lissa (Temppeliaukion Tuomo ja Timo Suomalaisen kirkossa myös). Tämä tarkoittaa, että betoni valetaan raakalauttamuottiin, jolloin seinän sisäpinta saadaan graafisesti lautaseinän näköiseksi ja luo siten tilaan lämpimämmän vaikutelman. Tästä tuli meidän Elbphilharmonie-ongelmamme, paikalliset rakennusmiehet eivät tunteneet menetel-mää, töiden piti pysyä aikataulussa ja budjetissa, ja niin saimme tyytyä näihin seiniin. Lämpimästä tunnelmasta tässä salissa meidän on siis itse huolehdittava, ja hyvin hyvällä menestyksellä olemme siinä onnistuneetkin, sanoisin omasta viisikymmen-vuotisesta kokemuksestani.

 

Kära vänner,

några ord på svenska också som seden är hos oss här i Sjömanskyrkan.

Eftersom vår fest idag är först och främst tillägnad självständighetsdagen är det säkert passande, att ta upp monumentprojektet mellan Sverige och Finland. Som vi alla vet utgjorde Finland i över 600 år en integrerad del av det svenska riket, och även under tiden av storfurstendömet och efter 1917 utveklade Finland i nära kontakt med Sverige. Än idag finns der knappast två länder i hela Europa vars ekonomier, samhällsliv och värderingar är lika sammanlätade med varandra som just Sveriges och Finlands. Inför Finlands 100- årsjubileum som självständig stat är strävan, att uppmärksamma den gemensamma historien och gemenskapen.

I båda länderna har det vuxit fram en medborgerlig opinion som vill uppmärksama denna gemenskap genom att i vartdera landets huvudstad resa ett konstverk med liknande ideinnehåll.

Den svenska konstnärinnan Eva Lange har skapat en skulptur som heter: „flera delar -  en enhet“, som skall placeras i Helsingfors bredvid Svenska Teatern. Marja Kanervo, den finska installationskonstnärinnan skall utföra den andra delen av helheten som heter „två länder – en framtid“ och som skall placeras på Engelbrektsplan i centrala Stockholm.

Monumentprojektet lär vara redan på sluktrakan. Finansieringen ska med medel, som insamlas privat.

 

Liebe Gäste,

vielen Dank für Ihre Geduld während dieser Beiträge in den beiden Landessprachen Finnlands, finnisch und schwedisch, sie gehören auch hier in unsere Seemannskirche.

Ich wünsche Ihnen allen noch anregende Unterhaltung während des Empfangs.

Vielen Dank!

 


Tilaa tästä **@** Pohjois-Saksan merimieskirkontiedotuslehtinen "Ankkuri" (PDF).

Hier **@** den Infoblatt der finnischen Seemannskirche in Norddeutschland "Ankkuri" (als PDF) bestellen.


MUUTOKSIA LYYPEKIN TOIMINTAAN!

Lyypekin merimieskirkon toimipiste suljetaan, mutta sosiaalityö raskaan liikenteen kuljettajien, merenkulkijoiden ja siellä olevien ja liikkuvien suomalaisten parissa jatkuu.

LEHDISTÖTIEDOTE 31.3.2016

Syy Lyypekin nykyisen toimipisteen lakkauttamiselle on kävijämäärän merkittävä supistuminen viimeksi kuluneina vuosina. Keski-Euroopassa ajavien suomalaisten raskaan liikenteen kuljettajien määrä on vähentynyt voimakkaasti, eikä määrän odoteta tulevaisuudessa kasvavan: mm. Travemünden satama lisää kuljettajien palveluita alueella. Vähäisestä kävijämäärästä johtuen Lyypekin merimieskirkko on ollut alkuvuoden 2016 auki vain viikonloppuisin. Nykyisen toimipisteen lakkautus tulee voimaan 1.7.2016.

 

Merimieskirkon työtä Lyypekissä kuljettajien, merenkulkijoiden ja siellä asuvien ja liikkuvien suomalaisten parissa kuitenkin jatketaan liikkuvan työotteen mukaisesti, ja tälle toiminnalle etsitään yhteistyökumppanien kanssa sopiva ja kustannuksiltaan edullinen tila.

Lyypekin Suomi-koti perustettiin alun perin vuonna 2001 yhteistyössä Merimieskirkon, Rekkakirkkoyhdistyksen ja Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen (SKTK) kanssa. Vuonna 2008 toiminta siirtyi kokonaan Merimieskirkolle ja Lyypekin Suomi-kodista tuli osa Pohjois-Saksan merimieskirkkoa, johon kuuluu myös Hampurin merimieskirkko. Vuonna 2011 Saksan Merimieslähetyksen (Deutsche Seemannsmission) omistama rakennus purettiin ja näistä vuokratiloista siirryttiin nykyisiin tiloihin. Uuden toimipisteen (Einsiedelstrasse 43) yläkerran huoneita on vuokrattu kuljettajille, mutta syksystä 2015 siellä on asunut vain kaksi kuljettajaa. Kanttiinimyynti on laskenut selvästi viime vuosina.

Lisätietoja:

Pohjois-Saksan merimieskirkon johtaja Satu Oldendorff, **@**, +49 (0) 171 6002168.

Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen, **@**, 040-1922778.


RAY:n Vaikuttavaa!-palkinto Merimieskirkolle

Suomen Merimieskirkko on 20.5.2015 saanut RAY:n Vaikuttavaa! -tunnustuspalkinnon yhteiskunnallisesti vaikuttavasta ja tuloksekkaasta järjestötoiminnasta.

Sosiaali- ja terveysalan järjestötyö tukee satojen tuhansien suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Apu menee parhaiten perille silloin, kun järjestötyö on suunniteltu avuntarvitsijan lähtökohdista ja sille on aito tarve. RAY myöntää vuosittain kolmelle avustusta saaneelle järjestölle Vaikuttavaa! -tunnustuspalkinnon yhteiskunnallisesti vaikuttavasta ja tuloksekkaasta järjestötoiminnasta. Vaikuttavaa! -palkinnon avulla RAY haluaa nostaa järjestöjen tekemää hyvää työtä esille.

Vuoden 2015 RAY:n Vaikuttavaa! -tunnustuspalkinnot saajat ovat Suomen Merimieskirkko ry, Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry sekä Miesten kansalaistalo Mattila.

Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen on kiitollinen yhdistyksen saamasta tunnustuksesta:

"RAY:n myöntämä vaikuttavuuspalkinto on hieno tunnustus Suomen Merimieskirkon eri ihmis- ja ammattiryhmien kanssa tehtävästä sosiaalityöstä ulkomailla. Merimieskirkko tekee ulkomailla työtä ulkosuomalaisten, merenkulkijoiden, rekkakuskien ja muiden liikkuvien ihmisten parissa. Olemme Merimieskirkossa erittäin iloisia saamastamme tunnustuksesta viettäessämme toimintamme 140-vuotisjuhlavuotta. Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat olleet eri tavoin tekemässä ja tukemassa tekemäämme sosiaalityötä. Tästä on hyvä jatkaa ja edelleen kehittää toimintaamme. Ulkomailla tehtävälle sosiaalityöllemme on kasvava tarve."


Saavutuspalkinto Satu Oldendorffille

Suomen merimieskirkko ry:n hallitus on 24.3.2014 myöntänyt Pohjois-Saksan suomalaisen merimieskirkon johtajalle Satu Oldendorffille saavutuspalkinnon. Palkinto voidaan myöntää työntekijälle tai työyhteisölle huomattavasta saavutuksesta, jolla on merkitystä koko yhdistyksen kannalta. Oldendorff aloitti Pohjois-Saksan merimieskirkon vt. johtajana joulukuussa 2010 hankalassa tilanteessa, mihin oli ajauduttu monen taloudellisesti epävakaan vuoden aikana, mutta hän menestyi tehtävässä ja hänen toimensa vakinaistettiin. Vuoden 2013 toimintaluvut ja tilinpäätös näyttävät, että Satu on onnistunut saattamaan Hampurin ja Lyypekin merimieskirkkojen toiminnan ja talouden poikkeuksellisen hyvälle tasolle. Kiitoksena Satu saa rahallisen kertakorvauksen.